Stand up

Keikat

Jutut

Kirjoita

Kontakti

Aatokset

Ohessa Uuteen Naiseen 6/2005 kirjoittamani juttu

Stand up -komiikka liikkuu teatterin ja rockin välimaastossa

Miten huumoria kirjoitetaan? Itse kirjaan koko ajan ideoita, lehtileikkeleitä ja otsikoita luonnosvihkoihin. Hyödynnän kaikkea mahdollista käsiin saatavaa materiaalia mainoksista kuolinilmoituksiin.

Tartun aiheeseen, jonka omakohtaisesti tunnen. Stand up-komiikka ja sen kirjoittaminen. En pääse alkua pidemmälle, kun alkaa ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi historiasyistä, tieteellisistä tai epätieteellisistä seikoista johtuen määritellä, mitä stand up on, sen synty ja historia. Lisäksi pitäisi pureutua vielä siihen, miten stand up -komiikka rantautui Suomeen.

Koska tämä on vapaan taiteilijan vapaa artikkeli, en pakota itseäni tieteellisiin määrittelyihin enkä historian ruotimiseen. Tämä ei ole opinnäytetyö. Oletan, että valveutuneet lukijat ovat mediavirrassa törmänneet stand uppiin esimerkiksi television Krisse Shown, W-tyylin, Hupiklubin, HUIPS-shown, Get Up Stand Upin, Late night with Conan O´Brienin tai Hetimiten-ohjelmien kautta.

Improvisaatiota vai etukäteen kirjoitettua?

Stand up -komiikka ei ole vitsien kerrontaa, vaikka tarkoitus onkin naurattaa yleisöä. Yhtäläisyys vitsien kerronnan ja stand upin välillä on ilmeinen, sillä sanakomiikasta on molemmissa kysymys. Vitsit on kirjoittanut alun perin joku muu. Toisin on stand up-komiikassa. Stand up -koomikon kertomat jutut, tarinat, visiot ovat koomikoiden itsensä kirjoittamia, improvisoimia, ranskalaisin viivoin tai ilman viivoja ideoinnin tuotoksia tai juuri lavatilanteessa keksittyjä tai keksityn oloisia havaintoja mm. yleisöstä, maailmasta, elämästä.

Koomikon esitys on setti, joka muodostuu suureksi osaksi valmiista käsikirjoituksesta eli rutiineista. Stand up -rutiini koostuu set upista ja punch linestä. Set up on jutun kehittelyä. Sen pituus voi vaihdella one linerista (sisältää set upin ja punch linen samalla kertaa) aina monenkin minuutin mittaiseksi. Joka tapauksessa jutun kuin jutun pitäisi lavalla päätyä punch lineen eli yleisön nauruhermot räjäyttävään reaktioon. On kyseessä sitten yllättävä käänne, muutos, erilainen tai kokonaan uusi tapa nähdä maailma tai jo lavalla esitetty asia.

”Olen yhtä fressi nelikymppinen kuin HK:n sininen. Minut on tehty lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Kestän isältä pojalle. Tosin olen sen verran vaatimaton, ettei minua voi näyttää vieraille, mutta olen ehdottomasti parhaimmillani peiton alla sinapin kanssa kylmänä. ”

Sitaatti Riku Suokkaan web-päiväkirjasta:” Joillakin koomikoilla on se tapa, että he kirjoittavat ajatuksensa ylös ranskalaisilla viivoilla ja esittävät ne sitten yleisölle. Minulla on (melkein aina) se tapa, että kirjoitan tekstin tietokoneelle, opettelen sen ulkoa ja esitän sitä itselleni useita kertoja. Sitten teen tekstiin korjauksia ja vasta sitten menen yleisön eteen. Teksti muokkaantuu lavalla monien esitysten myötä valmiiksi ja siitä tulee “rutiini”. Molemmat tavat ovat yhtä oikeita. Tämä on minun tapani ja siinä on se hyvä puoli, että teksti jää talteen.”

Itse käytän samaa tapaa kuin Riku Suokas. Käytössäni on useita luonnosvihkoja, joihin kirjaan ideoita, lehtileikkeleitä, otsikoita ja mahdollisia aiheita talteen. Varsinainen työstäminen tapahtuu tietokoneen äärellä. Blogissani sivulla www.anittaahonen.net käsittelen stand upin aiheita, jotka saattavat päätyä myös lavalle.

Koomikkoa tarjoilee päänsä sisältöjä ja huumorintajuaan yleisölle

Kokemukseni perusteella suurin osa suomalaisista koomikoista tekee feel good -pohjaista komiikkaa ja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yhteiskuntakriittisyyttä ei juuri esiinny, ainakaan vielä. Stand up on tullut Suomeen viimeisen 10 vuoden aikana ja sen merkitys, kantaaottavuus, yhteiskuntakriittisyys ja vaikuttavuus muotoutuvat ajan myötä.

Aiheet ja niiden listaus

Stand upin kirjoittamista ei oikeastaan voi oppia muuten kuin kirjoittamalla. Lisäksi omien esitysten nauhoittaminen ja kuunteleminen auttavat. Itseään analysoidessaan huomaa esimerkiksi itsereflektoinnin vaativuuden: ei ole helppoa kuunnella itseään. Nauha paljastaa sen, että kaikki rutiinit eivät toimi samalla tavalla eri yleisöiden kanssa. Joskus materiaali ei toimi jollekin yleisölle, syystä tai toisesta lainkaan.

Amerikkalaisia kirjoitusoppaitakin stand up -komiikasta on, mutta sieltähän koko lajikin on kotoisin. Usein koomikko itse onkin paras ajatusten tonavalandia ja havainnoiva yksilö, joka hyödyntää näkemäänsä, kokemaansa, kuulemaansa ja lukemaansa leikkaamalla, liimaamalla ja yhdistelemällä faktaa ja fiktiota ristiin. On vaikeaa tietää sataprosenttisesti, mikä koomikon lavalla puhuma totuus on oikeasti totta.

Lukeminen kannattaa aina. Itse hyödynnän kaikkea mahdollista käsiin saatavaa kirjallista materiaalia aina mainoksista kuolinilmoituksiin asti. Pakinoita ja kolumneja luen niiden aiheiden, hauskuuksien ja ajankohtaisuuden takia. Runous opettaa sitä, mikä stand upissa on olennaista: lyhyys, tiivistäminen, yllätykselliset käänteet ja oudot tarkastelukulmat asioihin. Set uppien lyhyys vaatii hiontaa ja siinä runoudesta on apua. Myös sananlaskut, kansanviisaudet ja latteudet antavat runsaasti mahdollisuuksia uusiin tulkintoihin, sanankäänteisiin ja irrotteluun. Lastenkirjojen anarkismi, vinot näkökulmat ja uudet ulottuvuudet auttavat säilyttämään lasta koomikon sisällä. Iltapäivälehtien otsikoista voi poimia muiden sanankäytön ammattilaisten helmiä tai kökköyksiä. Raflaavat otsikot tosin ovat kertakäyttömateriaalia, joista koomikko voi poimia tuoreimmat ja parhaimmat. Pitkäkestoisen materiaalin lähteiksi iltapäivälehdistä ei itselleni ainakaan ole. Ennalta kirjoitetusta materiaalistaan huolimatta stand up on parhaimmillaan raikasta, tuoretta, improvisoitua ja yleisöstä ammentavaa aitoa vuoropuhelua, jossa sekä esittäjällä että katsojalla on hauskaa.

Toistamisen taidetta

Stand upin pariin Suomessa ovat suuntautuneet näyttelijöiden lisäksi ihmiset, jotka ovat hyviä suustaan, verbaalisesti lahjakkaita ja pitävät myös kirjoittamisesta. Koomikoiden joukossa on toimittajia, viestinnän osaajia, opettajia, runoilijoita, puhelinmyyjiä jne. Yhteistä on, että alalle hakeutuneet ovat osa puhetyöläisiä jo entuudestaan. Näyttelijän ammatista on stand up -komiikassa ainakin se hyöty, että he ovat toistamisen ammattilaisia ja pystyvät lavalla käyttämään luontevasti myös fyysistä ilmaisuaan. Mutta hyvän stand up-koomikon ei välttämättä tarvitse olla näyttelijä. Teatterin lainalaisuudet tosin pätevät stand up-esityksessäkin ja teatteritaustasta ei itsellänikään ole ollut haittaa, päinvastoin.

Rokkibändeille huudetaan usein keikan aikana, soittakaa Paranoid (Black Sabbathin kappale)! Stand upin paranoidista en tiedä. Stand up -koomikot saavat eniten palautetta siitä, kun ohjelmisto ei uusiudu riittävän tiuhaan tahtiin. Uuden materiaalin työstäminen on hidasta puuhaa. Toisaalta Rolling Stones ja Katri-Helena ovat pärjänneet samalla ohjelmistollaan, muutamin uudistuksin jo vuosikymmenet. Kai vanhan ohjelmiston käyttäminen pitäisi olla sallittua stand upissakin.

Kiinnostuitko stand upista? Lue lisää: